Mielipidekirjoitus, joka julkaistiin Kauppalehdessä 2.2.2026
Suomalaisen meriteollisuuden merkitys kasvaa aikana, jolloin merenkulku, energia ja turvallisuus kietoutuvat toisiinsa ennennäkemättömällä tavalla. Geopolitiikka, huoltovarmuus ja ilmastotavoitteet pakottavat Eurooppaa uudistamaan meriteollisuuttaan, mutta samalla ne avaavat historiallisen mahdollisuuden.
Viranomaisalukset ja jäänmurtajat osoittavat konkreettisesti, miten kansainväliset kaupat syntyvät. Kun asiakkaana on valtio, kaupalliset neuvottelut edellyttävät aina valtioiden välistä tahtoa ja luottamusta. Toimiva G2G-malli (government to government) ei ole poikkeus vaan edellytys – ilman sitä telakat eivät pääse kilpailuun mukaan. Useissa Nato-maissa tämä on arkipäivää. Suomen on rakennettava oma kilpailukykyinen toimintamalli, jossa huoltovarmuus, teollinen kyvykkyys ja kansainvälinen yhteistyö muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden.
Suomen logistinen todellisuus tekee merenkulusta vielä monia muita maita kriittisemmän. Suomi on käytännössä saari: yli 95 prosenttia viennistä ja tuonnista kulkee meritse. Itärajan sulkeuduttua vaihtoehtoiset maakuljetusreitit ovat rajallisia, ja meriliikenteen merkitys huoltovarmuudelle on korostunut entisestään. Tässä kokonaisuudessa myös autolauttaliikenne on keskeisessä roolissa, sillä merkittävä osa Suomen kappaletavarasta kulkee näillä aluksilla. Tutkimusten mukaan kriisitilanteessa tästä logistiikasta voidaan korvata muilla kuljetusmuodoilla vain noin kymmenesosa. Merikuljetusten toimintavarmuus ei ole Suomelle valinta vaan välttämättömyys.
Samaan aikaan Euroopan merenkulussa on käynnissä laajempi rakenteellinen muutos. Short sea shipping eli lähimerenkulku muodostaa 57 prosenttia EU:n merirahdista ja on Euroopan liikennejärjestelmän selkäranka. Matkustaja-autolauttojen eli ropax-alusten markkinassa Kiinan asema on vahvistunut nopeasti. Valtaosa uusista Euroopassa liikennöivistä aluksista rakennetaan Aasiassa, erityisesti Kiinassa, jossa tuotanto on pitkälle teollistettua ja valtiollisesti tuettua. Tämä kehitys lisää Euroopan teknologista riippuvuutta ja heikentää pitkällä aikavälillä huoltovarmuutta.
Lähimerenkulun sähköistyminen tarjoaa Euroopalle mahdollisuuden katkaista tämä kehityskulku. Pohjois-Euroopan ropax- ja roro-reiteillä akkusähköinen propulsio on jo nyt kilpailukykyinen nykyisillä nopeuksilla. Akkujen kehittyessä kilpailukyky vahvistuu ja soveltuvien reittien määrä kasvaa. 2030-luvun puoliväliin mennessä sähkö tulee olemaan kilpailukykyisin vaihtoehto Euroopan sisäisessä meriliikenteessä.
Viking Linen Helios-hanke, jonka konseptisuunnittelussa Rauman telakka on ollut mukana, osoittaa konkreettisesti, että Suomessa on kyky kehittää seuraavan sukupolven täyssähköisiä matkustaja-autolauttoja kaikkein vaativimmille reiteille. Raumalla ja suomalaisessa meriteollisuudessa rakennettu osaaminen ei rajoitu yksittäisiin konsepteihin. Sähköisten alusten suunnittelu, energiajärjestelmien integraatio sekä uudet rakentamisen ja operoinnin mallit ovat kehittyneet nopeasti, ja ne ovat myös merkittävästi työllistäviä.
Turun, Helsingin ja Rauman telakoiden viimeaikaiset tilauskannat ovat tuoneet mukanaan useiden tuhansien henkilötyövuosien työllisyysvaikutukset laajasti koko teolliseen arvoketjuun. Jotta tämä työ olisi kestävää pitkällä aikavälillä, meriteollisuuden on samalla nostettava automaatiotasoa ja tuottavuutta. Työllisyyden painopistettä tulee siirtää arvoketjussa ylöspäin kohti suunnittelua, järjestelmäintegraatiota, ohjelmistoja ja digitaalista operointia. Tämä istuu luontevasti Suomeen, jonka vahvuus on korkean koulutustason osaamisessa eikä matalan kustannuksen volyymityössä.
EU:n FuelEU Maritime -sääntely tekee sähköistämisestä myös taloudellisesti houkuttelevaa. Päästörajat kiristyvät vaiheittain, ja rajan ylittäviltä aluksilta peritään merkittävä sanktio. Raja-arvon alittavat alukset voivat myydä päästöhyvityksiä, joilla voidaan rahoittaa investointeja sähköistykseen. Sähköalukset tuottavat markkinoiden edullisimmat päästövähennykset ja voivat luoda uuden tulovirran myös valtameriliikenteen tarpeisiin.
Kyse ei ole vain käyttövoimasta, vaan koko laivanrakennuksen murroksesta. Sähköalukset mahdollistavat teollistetumman tuotannon, modularisaation ja uudenlaiset merikuljetusten liiketoimintamallit. Euroopalla ja Suomella on kaikki tarvittava osaaminen. Kysymys ei ole siitä, onko meillä mahdollisuus, vaan siitä, uskallammeko käyttää sen. Jos ropax-liikenteemme sähköinen tulevaisuus rakennetaan Kiinassa, myös pelisäännöt määritellään siellä.
Mika Nieminen
Toimitusjohtaja, Rauma Marine Constructions
Hallituksen puheenjohtaja, Meriteollisuus ry
Samankaltaisia artikkeleita
